Amelie



Joidenkin ihmisten ikisuosikki Amelie, jonka niin suurta suosiota en suoraansanoen ihan ymmärrä, oli yksi tarkastelun alle päässyt elokuva. Ihan ensimmäisenä haluan kertoa, että elokuvassa melko suurta osaa esittänyt valokuvakirja, johon oli kerätty hylättyjä passikuvia, on oikeastikin olemassa. Elokuvaa varten tuo passikuvakirja on kuitenkin täytynyt luoda uusiksi, sillä alkuperäisen kirjan kuvissa esiintyviltä ihmisiltä olisi pitänyt pyytää lupa kuvien käyttöön elokuvassa. Käytännössä tämä olisi ollut täysin mahdotonta, joten kuvat on otettu "uusiksi" elokuvan avustajista. Tuollainen passikuvakirja olisi itsellekin hauska kerätä, mutta täällä Suomessa sellaisen kerääminen voisi kestää aika monta tovia.

Elokuvassa on monet paikat kuvattu aidoissa ympäristöissä Ranskassa, minkä seurauksena esimerkiksi kahvila, jossa Amelie työskentelee, on myöhemmin saavuttanut suuren suosion turistien keskuudessa. Lasitaulua, johon Amelie kirjoittaa nurinkurisesti päivän menun, ei ollut kahvilassa alunperin, mutta kun ihmiset sen perään kyselivät on sellainen myöhemmin lisätty kahvilan sisustukseen.
Sen sijaan elokuvassa olevat asunnot on kuvattu studiossa, joskin asuntojen sisustukseen on otettu innoitusta oikeista ihmisten asunnoista. Yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota ja yhden Amelien naapurin asunto onkin erittäin täynnä yksityiskohtia, niin täynnä ettei niitä enää edes erota toisistaan.

Aitoa ja lavastetta on sekoitettu kummitusjunassa, jossa Amelie käy ajelulla. Ulkoapäin kummitusjuna on oikea, mutta sisäpuolelta lavastetta.

Elokuvan "Onks mun pakko osata joskus jotain tuollaista?" -kohtia ovat ne hetket, kun näytetään Lasimiehen maalauksia. Lavasterakentajat ovat maalanneet ne, mikä luo itselle turhan suuria paineita täydellisyyden tavoittelusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti