Elokuvakurssin ainoa suomalaista tuotantoa oleva elokuva oli Kaksipäisen kotkan varjossa, joka taisi enimmäkseen kauhistuttaa katsojiaan. Ainakaan itse en lukeudu suomalaisen musikaalielokuvan ystäväksi.
Elokuvassa esiinnytään Suomen suurimmissa ulkolavasteissa, joihin en kuitenkaan laulannalta osannut tarpeeksi kiinnittää huomiota, jotta saisin tässä moittia kuinka huonosti kaikki on tehty. Näin siis muut ainakin sanovat, että on kehnoa jälkeä. Itselleni kuitenkin lavasteet näyttivät riittävän aidoilta, vaikka ne saivatkin noottia myös siitä, etteivät talot näyttäneet tarpeeksi vanhoilta. Mutta hei, kyllähän ne vanhatkin talot ovat joskus olleet uusia.
Monta asiaa elokuvassa oli saatu peitettyä erittäin runsaalla savukoneen käytöllä, tuntui että lähes jokaisessa kohtauksessa on edes vähän sumuista. Ehkä tästä johtuu myös minun kehno havainnointini.
En muista, että kertoiko meille asiasta Iida, joka elokuvan näytti, vai Mauri, erään seikan laulaja Saaran kohtauksesta. Tässä kyseisessä kohtauksessa Saara katsoi alas ikkunasta monen metrin korkeudelta, ja näyttelijä kuulemma kärsii pahasta korkeanpaikankammosta. Kohtausta kuvattaessa oli jonkun avustajan täytynyt pitää näyttelijää jalasta kiinni, mikä antoi lähinnä psykologisen avun pelkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti