Ed Wood




Itse näytin Tim Burtonin ohjaaman elokuvan Ed Woodin, joka kertoo jo kulttimaineen saavuttaneesta maailman surkeimmaksi elokuvaohjaajaksi tituleeratusta miehestä. Elokuvassa nähdään mm. Johnny Depp hameessa ja vaaleassa peruukissa, sekä B-luokan kauhuelokuvien heiluvia pahvilavasteita. Jälkimmäinen varsinkin teki elokuvasta tietyllä tapaa haastavan tutkia tätä kurssia varten, koska vaikka kuinka olisi tehnyt mieli sanoa "Taas siellä hautakivi heilui", niin se oli kuitenkin tarkoituksenmukaista. Ed Wood oli aikanaan hyvin suurpiirteinen hahmo, mitä nyt heiluvista lavasteista kunhan suuret kuviot ovat kunnossa.

Ed Woodissa siis on kahdet lavasteet, "oikeat" elokuvan lavasteet, sekä hyvin B-luokkaisia ja kökköjä lavasteita lavasteissa. Erityisen haastavaksi kuitenkin elokuvan teon on lavastaja Tom Duffieldille tehnyt se seikka, että tämä on hänen ensimmäinen mustavalkoelokuvansa. Duffield oli harkinnut tekevänsä lavasteet mustavalkoisina, mutta päättänyt kuitenkin lopulta tehdä kaiken väreissä. Niinpä on pitänyt erityisen hyvin ottaa huomioon kontrastit, valot sun muut, Duffield olikin kertomansa mukaan kulkenut kamera kourassa ja ottanut paljon polaroidkuvia vertaillakseen myöhemmin, miltä värit mustavalkoisina näyttävät. DVD:n lisämateriaaleissa näkeekin, kuinka värikäs ja iloinen eräskin elokuvasta lopulta pois jätetty kameraliike olisi värillisenä.
Tom Duffield on muuten Burtonin luottolavastaja, joka on ollut mukana myös mm. Beetlejuicessa ja Saksikäsi Edwardissa.

Heti alussa elokuvassa näytetään Hollywood-pienoismalli, jota on tiivistetty. Duffield kertoi halunneensa Hollywoodin suuria tunnettuja rakennuksia samaan kuvaan, mutta koska osa olisi ollut toisella puolen kaupunkia kaukana toisistaan, oli pienoismallia litistetty yhteen. Kontrasti on suuri myöhemmin nähtävään Hollywood-lavasteeseen, jota Ed Wood käyttää omassa "Plan 9 From Outer Space" -elokuvassaan kohtauksessa, jossa ufot lentävät Hollywoodin taivalla. Siinä missä Duffieldin laatima pienoismalli näyttää hyvin realistiselta, on myöhempi pahvilavaste hyvin tökerön näköinen. Duffield on kertonut, että pienoismallista piti saada huono, mutta ei kuitenkaan liian huonoa. Mielestäni tässä on onnistuttu hyvin. Olin kuitenkin hitusen pettynyt sen jälkeen, kun selvittelin netin mystisestä maailmasta, että alkuperäisessä Plan 9 From Outer Space -elokuvassa kyseinen pienoismalli ei esiintynyt, vaan kuulemma tuo kohtaus on kuvattu 2D-taustaa vasten.
Kaikenkaikkiaan kuitenkin B-luokan elokuvien lavasteista tuli hyvinkin samanlainen olo, kuin mitä oikeista vastaavista tulee. "Miten se voi olla noin huono?" "Voi ei, onpa kökösti tehty", ja sentään Ed Wood -elokuvassa nuo lavasteet lavasteiden sisällä on tehty vasiten tuollaisiksi.

Niinikään löysin netistä myös sellaisen tiedon, että elokuvassa näkyvässä teurastamossa on käytetty 4535 kiloa lihaa. Tämän vuoksi osassa lavasteita on täytynyt pitää lämpötyla vain pari astetta plussan puolella, on mahtanut olla hyiset oltavat näyttelijöillä.

Elokuvan päätyttyä todettiin yhdessä, että ainakin Lugosin, legendaarisen Dracula-näyttelijän, asuinalue oli hyvin burtonmainen. Talot naapurustossa olivat samanlaisia ja niistä sai mustavalkoisenakin sellaisen mielikuvan, että olisi asunut pastellilähiössä, eikä missään oikeassa naapurustossa. Kontrastia tälle pastellisuudelle antaa kuitenkin se, että sisältä Lugosin koti on sisustettu kuin se olisi oikeasti Draculan kotin. Synkkiä yksityiskohtia ja kaikkea, en tiedä onko Lugosin koti oikeasti sellainen ollut, mutta ainakin kodin sisustus korosti hyvin Lugosin vanhuudenpäivien todellisuudentajun katoamista.
Erityisesti muistan Locisista kohtauksen, jossa tämä pitää yhdestä Ed Woodin kanssa tehdystä elokuvasta muistamansa monologin keskellä katua. Muuten vanhuudenhöperöä olisi säälinyt, mutta alhaaltapäin kuvattu kohtaus koristeellisen porttikaaren edessä toi kuitenkin minun mielestä uskottavuutta. Jos kohtaus olisi kuvattu yksinketaista tiiliseinää vasten suoraan edestä, ei se olisi luonut samanlaista tunnelmaa kuin elokuvassa toteutetulla tavalla.
Yksi asia kuitenkin, jota ns. "virheiden" kannalta harmiteltiin, oli mustavalkoisuus. Oli vaikeampi bongata epäkohtia mustavalkoisesta elokuvasta, kuin mitä se olisi värillisestä ollut. Vaikka tietenkin jotkut ovat ilmeisesti vannoutuneita epäkohtien etsijöitä ja ovat kuulemma etsimällä etsineet mm. liian uusia autoja elokuvasta kun vertaa siihen, mitä vuotta elokuvassa eletään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti