Sirkusvaunujen renkaat

Alkusyksy meni Jennin päättötyön kanssa, kyseessä oli kiertävä sirkus, joka aloitti kiertueensa Tampereen kulttuurikeskus Rullasta. Jenni oli suunnitellut sirkukseen neljä vaunua, joihin tietenkin piti tehdä renkaat, niiden valmistus tuli minun vastuulle.

Itse renkaat valmistin vanerista, josta ensin sahasin vannesahalla vähän ylimääräisiä pois ja laikkahiomakoneella hioin tasaisen pyöreäksi, mikä oli helppoa vaikka ensin meinasi kauhistuttaa. Hienoa puupölyä tuli aivan hirveästi, koska laikkahiomakone ei ole puruimurijärjestelmässä kiinni.
Renkaisiin piti tulla myös pinnat, jotka valmistin 1x1cm kokoisesta puurimasta. Kokonaan pyöreää rimaa olisi ollut helppo tehdä koulussa olevalla koneella, mutta näissä rimoissa täytyi olla myös yksi ihan sileä pinta, jotta sen saisi liimattua pohjavaneriin.

Reiättömän vanerin päälle tein samankokoisen pyöreän kappaleen, johon lehtisahalla sahattiin pyöreä reikä. Tätä reikää piti pylväshiomakoneella hiukan siistiä.

 Keskelle rengasta tein vielä pienemmän ympyrän, joka siis on se osa, johon pinnat "kiinnittyvät". Niiden kanssa oli aluksi hiukan ongelmia, koska Mauri halusi ensin minun tekevän ne pylväsporakoneella. Pylväsporakoneeseen ostettiin vasittu osanen, jossa oli säädettävät terät. Terät olisivat pyöriessään tehneet juuri sopivan pienen ympyrän, mutta jokin meni vikaan. Aina, kun aloitin uuden ympyrän tekemisen, olivat terät siirtyneet pari milliä lähemmäs toisiaan. Tämä kaiketi johtui siitä, etten yrityksistä huolimatta ollut saanut siipimuttereita väännettyä tarpeeksi kireälle, koska Mauri onnistui myöhemmin tekemään hyviä ympyröitä.
Joka tapauksessa tein nämä pienemmätkin ympyrät laikkahiomakonetta apuna käyttäen, kuten olisin alunperinkin halunnut tehdä. Omasta mielestäni se oli paljon vaivattomampi, helpompi ja nopeampi tapa kuin pylväsporakoneen kanssa värkkääminen.

Pohjamaalausvaiheessa jo laitoin työkaluseinän päälle metallitangon, johon sain renkaita kuivumaan sillä välin, kun maalasin muita osia. Kuivaustila meinasi muuten loppua ja oli helpompi pysyä kärryillä siitä, missä vaiheessa maalausurakkaa olin menossa.

Maalausurakan jälkeen tietenkin piti liimata osat yhteen. Ulkokehä oli helppo liimata, koska sen sai puristimilla hyvin yhteeen, mutta pieni keskiympyrä oli hankalampi. Puristimet eivät olleet tarpeeksi isoja, että olisivat yltäneet keskelle asti puristamaan, joten yritin saada edes jonkinlaisen paineen aikaiseksi mahdollisimman painavilla maalitölkeillä. Tämä oli onneksi riittävä keino, koska pikkuympyrät eivät joutuneet varsinaiseen rasitukseen.

Pinnat kiinnitettiin viimeisenä kuumaliimalla paikalleen. Se oli ihan kätevä ja nopea keino, eikä ainakaan omalla kiskomisellani pinnat lähteneet taustasta irti. Joihinkin kohtiin saattoi tulla vähän liikaa kuumaliimaa, jolloin se tursusi esille, mutta jäähdyttyään oli helppo puukon tai mattoveitsen avulla ottaa siististi irti ja jos maalia irtosi vähän, oli se helppo korjata päälle.

Tällaiselta renkaat näyttävät vihdoin vaunuihin liitettyinä:

Kuten kuvasta näkyy, ei renkaiden värejä ole ihan tuulesta temmattu, vaan kaikki värit esiintyvät myös itse vaunuissa jossain kohtaa. Tällaisina puhtaina vaunut lähtivät lavasteelta kohti Rullaa ja sirkuskiertuetta, mutta myöhemmin olen nähnyt kuvia, joissa Rullan väki on sotkenut ja patinoinut renkaat erittäin tummiksi. Kyllähän nyt kiertävän sirkuksen renkaiden täytyy siltä näyttää, että ovat kurassa ryvettyneet ja matkoilla kuluneet.